Heimo – Saiman runouden alkulähde

Heimo laajennuksen jälkeen vuonna 1925.

” Kaikki kesäni, paitsi yhtä, olen viettänyt Lohjan Jalassaaressa, joka on minulle rakkain seutu maan päällä. Suorastaan ihmettelen, että on olemassa niin paljon ihmisiä, jotka nöyrästi tyytyvät muihin kesäpaikkoihin. Koivikkohuvilassamme Heimossa on mieleni aina onnellisin ja tasapainoisin. Melkein kaikki luonnonrunojeni kesäiset aiheet ovat näiltä seuduilta.”

Saiman omaelämäkerta,WSOY: ”Kailaasta Meriluotoon”

Harmajan perheen kesäkoti ”Heimo” oli Saiman elämän kiinnekohta ja hänen runojensa kotimaa. Heimo sijaitsee Lohjan-järven toiseksi suurimmassa saaressa, Jalassaaressa. Matkaa Lohjan kaupungin keskustaan on noin 15 kilometriä.

Heimo oli alkuaan Ahtialan kartanon muonamiehen mökki ja sijaitsi aivan kartanon kupeessa. Kartanon omisti Saiman eno, Juho Jännes perheineen. Vuonna 1925 Heimoon rakennettiin toinen kerros, josta sisarukset Outi ja Saima saivat omat huoneet.

Huviretkeläiset Lauri, Veikko, Tapani, Lea, Heli ja Saima.

Kesäiset leikit, uintiretket, tenniksen peluu ja tietysti päivittäiset käynnit serkkujen luona Ahtialan maatalousoppilaitoksen kartanossa värittivät Saiman kesäelämää. Lea-serkun kanssa pukeuduttiin ”hienoiksi naisiksi” vuosisadan alun vaatteisiin, ja lasten urheilukisoja oli organisoimassa pikkuveli Tapani. Nuorimmainen sisko Kirsti oli mukana milloin hiekkakasassa, milloin mustikkamättäällä.

Hienot neidot Anitra Gustafson, Saima ja Lea

 

Saiman runoissa vene lipuu Lohjanjärvellä ja runon minä astuu pilviä peilaileviin aaltoihin, säkeissä soi heleä kimallus… Ja yhtäkkiä ”tänä yönä jäätyy järvi”, tuskan ahjo sulattaa sydämen ja elämä lyö moukarilla, kuu on pysähtynyt ja pilvien värit himmenevät.

Lohjan seudun lehtomainen ilmasto toi luontoon aivan omanlaatuisensa hennon ja kuitenkin voimallisen sykkeen. Koko luonto puhui runon kieltä.

 

 

Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.